Hakeminen

Monen mielestä usein raskain ja toisten mielestä taas ehkä mielenkiintoisin vaihe työnhaussa on itse työn etsiminen, hakeminen sekä joissain tapauksissa metsästäminen.

Hakuvaiheen tarkastelussa voidaan ottaa monia eri näkökulma, esimerkiksi aktiivinen ja passiivinen työnhaku, jolloin joko aktiivisesti itse etsitään uutta työtä ja mahdollisuuksia tai passiviisesti laitetaan ns. ”verkot vesille” vaikkapa päivittämällä työnhaun profiilit (LinkedIn, TE-palveluiden CV-netti tai muut työnhaun soveltavat portaalit) ja odottamalla työnantajien kiinnostuneita yhteydenottoja. Tässä osiossa tarkastelemme enemmän aktiivista työhakua ja sitä, miten voit itse vaikuttaa onnistumiseen hakuprosessissa. Passiivisesta työnhausta enemmän täällä.

Aktiivinen työhaku voidaan jaotella raa’asti reaktiiviseen ja proaktiiviseen työn hakemisen kannalta. Tämän jaottelun jotkut sivuuttavat täysin turhana, mutta sitä se ei todellakaan ole. Varsinkin, jos olet tähän mennessä ainoastaan vastannut työilmoituksiin, etkä ole vielä onnistunut, suosittelen lukemaan seuraavat.

Reaktiivinen työnhaku:

Tämä on toisin sanoen työnhaun ”perinteinen malli”, mihin perinteisesti nuoria työnhakijoita on varsin usein ohjattu. Työnhakijat/-tekijät odottavat työnantajien ilmoitusta avautuvista/avoimista työpaikoista, reagoivat, ja laittavat hakemuksen siinä vaiheessa kun työnantaja tietää tarvitsevansa tietynlaisen henkilön. Työantaja näkee ihannetapauksen ilmoitushaun kohdalla usein niin, että julkisen haun kautta juuri heille sopivin henkilö näkee ilmoituksen, hakee paikkaa ja on haastatteluiden jälkeen kiinnostunut heidän tarjoamastaan työtehtävästä.

Tiettyjä työntekijäpulasta kärsiviä aloja ja työtehtäviä lukuunottamatta ilmoitushaut ovat yleisin tapa hakea/etsiä avoinna olevaan paikkaan henkilöitä. Työantajat toivovat usein mahdollisimman monen sopivan henkilön hakevan tehtävään ja hyvällä työnantajamaineella varustettu yritys saakin ilmoittamiinsa avoimiin työtehtäviin useita hakijoita joista pääsee sitten valitsemaan jatkoon haluamansa henkilöt mahdollisimman isosta määrästä hakijoita. 

Onnella on myös oma osansa, sillä hakuajat saattavat joskus olla hyvinkin lyhyitä tai ilmoitus nähdään vasta viimeisenä hakupäivänä, tulisi menestyksekkäässä reaktiivisessa työnhaussa olla valmiina ainakin hyvin hiottu CV, omat vahvuudet tiedossa sekä itsetuntemus siitä mitä haluaa tehdä ja minkä takia juuri tiettyyn ilmoitukseen vastaa.

Reaktiivisessa työn-/työntekijähaussa ongelmaksi työntekijän kannalta saattaa muodostua se tosiasia, että todella moni asia lipeää omien vaikuttamismahdollisuuksien ulkopuolelle. Vertailu toisiin hakijoihin on tosiasia, heidän hakemuksiinsa, työhistoriaansa, somepreesenssiin ja mihin muuhun tahansa subjektiiviseen tarkasteluun, mihin rekrytoinnista vastaava henkilö päättääkään kiinniittää huomionsa juuri sillä hetkellä kun hakemuksia selaa. Koska perinteisessä ajattelussa kaikki valta valinnoista on työnantajaa edustavan henkilön käsissä, vastuu henkilön osaamisesta on työnantajalla. Koska tähän asiaan itse työnhakijalla ei ole tässä vaiheessa mahdollista vaikuttaa, kannattaa keskittyä siihen ”mihin kaikkeen voin itse omilla toimillani vaikuttaa?”

Hakuvaiheessa kannattaa ajatella kuinka tuon esille mahdollisimman selkeästi ja ytimekkäästi

• Kiinnostuksesi kyseistä työtehtävää kohtaan (Miksi juuri tämä paikka kiinnostaa?)
• Miten voin hyödyntää omaan kiinnostustani tehdä juuri kyseistä tehtävää, nyt ja ehkä kehittyä tulevaisuudessa?
• Miten voin hyödyntää aikaisempaa kokemustani ja siitä kertynyttä kokemusta juuri tässä tehtävässä?

Mitä paremmin ja ytimekkäämmin pystyt perustelemaan sen, että juuri sinä saattaisit olla ratkaisu yrityksen ongelmaan nyt tai tulevaisuudessa, sitä paremmalla todennäköisyydellä sinut on kutsutaan jatkoon hakemisen ensivaiheesta.

Proaktiivinen työnhaku:

Proaktiivinen, eli etupainotteinen työnhaku kuulostaa alkuun mahakipuja vastaan taistelevalta jogurtilta ja sitä se etenevissä määrin saattaa ollakin, joidenkin sitä hyödyntävien yritysten näkökulmasta. Yritysten näkökulmasta tätä kutsutaan talent poolin tai suomalaisittain ”hakijakatraan” keräämisestä. Toisaalta, vaikkei yritys aktiivisesti tallettaisi heitä kohtaan kiinnostuksen ilmaisseita hakijoita mihinkään tietokantaan, saattaa aktiivinen lähestyminen kannattaa, sillä oikealla hetkellä tehty oikeatyylinen lähestyminen saattaa poikia yhteistyötä usealla eri tavalla. Parhaassa tapauksessa yritys saattaa olla juuri huomaamassa, että tarvitsee juuri sinunlaistasi tyyppiä, ja aikaavievän rekrytointiprosessin sijaan se saattaa tarjota sinulle paikkaa suoraan vain koska olit paikalla oikeaan aikaan. Samaan tapaan työsuhde voidaan alkuun sopia vaikkapa rekrytoivan koulusohjelman tai muun vastaavan rekrytoitumiseen suuntaavan ohjelman mukaisesti. Työnhaussa usein todella isossa osassa on myös onni ja ajoitus, joten aina kannattaa yrittää!

Läheskään kaikki työnantajat tai työnantajan edustajat eivät koe rekrytointitilanteita mitenkään helppoina tilanteina ja mikäli ilmaantuu helpompia tapoja kuin pistää pystyyn aikaa ja resursseja vievä rekrytointiprosessi, niin hakijan suunnalta tuleva kiinnostus on erittäin houkutteleva tapa lisätä työvoimaa, mikäli työvoimaa tarvitaan. Omatoimisen haun kautta löytyneitä työpaikkoja kutsutaan usein piilotyöpaikoiksi. Tällä tarkoitetaan yrityksillä olevaa ns. hiljaista tarvetta joka täytetään ilman varsinaista rekrytointiprosessia. Samaan tapaan henkilöitä ylennetään/siirretään erilaisiin tehtäviin tarpeiden ja mielenkiintonen tultua esiin yrityksen sisällä. Tämä tietysti vaatii yritykseltä tietynlaista kauaskantoisempaa ajattelutapaa sekä työntekijälähtöistä ajattelutapaa, puhumattakaan halusta kehittyä ja kehittää myös omaa henkilöstöään ja yritystään.

Omatoimisessa ja proaktiivisessa työnhaussa, niin kuin ei perinteisessäkään tavassa ”hakea töitä”, paras tapa ei välttämättä ole lähettää samaa geneeristä tekstiä eteenpäin kaikille tutuille ja tuntemattomille. Tämäkin tapa saattaa toki toimia mikäli työnantajalla tai tehtävällä ei ole niin väliä ja ammattitaitosi on kiistatonta alalla jossa on ns. työntekijän markkinat. Näitä ovat jo pitkään olleet useat rakennustoiminnan erikoisalat, terveys- ja sosiaalihuollon alat, myyjät sekä siistimisalan työntekijät. Koodarit ovat myös lukunsa, eritoten mikäli onnistuneita näyttöjä löytyy jo alalta sekä kiinnostusta löytyy.

Onnistuneeseen proaktiiviseen lähestymiseen tarvitset omatoimisen lähestymistavan sekä aimo annoksen toistoja. Paljolti siis samoja ominaisuuksia kuin myyntityössä. Varoitus: Alussa pettymyksiä ja seiniä tulee vastaan x määrä ja ennen aloittamista on mahdotonta ennustaa, riittääkö tapaamiseen tai työpaikkaan asti yksi vai 100 puhelua/sähköpostia ja kuinka monen yrityksen läpikäymistä.

Proaktiivista työnhakua voi ajatella pitkälti myyntityönä ja kuten yrittäjyyttä. Tärkeitä asioita joita sinun tulee tietää ennen myyntityön aloittamista.

• Tuotteesi, eli mitä myyt –> kova osaaminen, pehmeä/soveltava osaaminen, mitä haluat tehdä sekä mitä haluat saavuttaa
• Mitkä ovat ostajan (tulevan työnantajasi/toimeksiantajasi) hyödyt, mikäli hän ostaa palveluitasi
• Paljonko palvelusi maksavat, oli se sitten tunti/viikko/kuukausihinta tai valmis tuote/urakkahinta

Mitä paremmin olet itsellesi nämä seikat kirkastanut, sitä helpommin pystyt myymään tuotteen tai palvelun siitä kiinnostuneelle.